Tämä on uuden suomalaisen valokuvausblogin Melko Tarkan ensimmäinen artikkeli.

Esittelemme tiimimme tuotapikaa erilaisissa postauksissa ja alareunan koontisivulla. Nyt riittänee maininta, että sivuston takana on useampi pidemmän linjan valokuvausharrastaja, joilla on myös onni(?) tehdä valokuvausta osana päivätöitä. Koimme, että haluamme panostaa enemmän valokuvaamiseen harrastusmielessä, joten tämä blogi ja sen oheismediat toimivat sopivana tekosyynä tehdä enemmän myös vapaalla. Jos koet, että saat tästä kaikesta itsekin jotain, olemme jo voiton puolella.

Melko Tarkka ei ole pelkästään kameroihin ja tekniikkaan keskittyvä uutissivusto, mutta haluamme toki kommentoida uutuuksia silloin, kun ne liittyvät tekemiseemme. Valokuvaus sijaitsee ainutlaatuisesti taiteen ja tekniikan risteyksessä, joten ei kannata unohtaa, että kamoilla on väliä. Olen monesti sanonut, että ”sitten kun todella kuvataan, kamerat ovat vain tiellä”, mutta tällöinkin hyvä kamera on vähemmän tiellä kuin huono.

Koska kuvia ja vuosia on kertytnyt jo hetkittäin hirvittävä määrä, käsitellään blogissa myös valokuvaamista taidemuotona, meditaationa, filosofiana ja niin edelleen. Kuvaamisella on haettu rauhaa myrskyävään mieleen ja vanhat kuvat ovat muuttuneet paremmiksi ajan kanssa. 1800-luvun kasvattina valokuvauksesta on myös lausuttu jo paljon oleellista ja perustavaa, olipa sanojana Ansel Adams tai Pentti Sammallahti.

Siis tervetuloa! Blogi hakee vielä muotoaan sisällöllisesti ja erityisesti ulkonäöllisesti, mutta eihän kukaan meistä aloita valokuvaamistakaan samalla tyylillä, kuin sen joskus lopettaa.

Jutun lähes kuvituskuvamainen avauskuva on kuvattu Pariisissa Rodinin taidemuseon puutarhassa erään automerkin järjestämissä juhlissa. Joskus kuva on vain hauskoja valoja.

–Aake