Jos on olemassa iskävitsien kategoria, Pentax on melko lähellä iskäkameraa. 1980-luvun lapsien yhteinen muistikuva tuntuu olevan, että monella isällä oli omana kameranaan juuri Pentax, joka tunnettiin hiukan paremmasta hinta/laatusuhteestaan kuin Nikon ja Canon.
Niin myös meillä. Avauskuvan Super A sisältää vieläkin osoitetarran isän omistusajalta, vaikka kamera siirtyi minullekin yli 15 vuotta sitten filmibuumin kourissa. Mukana tuli poikkeuksellisen laaja valikoima erilaisia linssejä Pentaxilta ja Tamronilta (hintatietoisen valinta), vaikka harvassa käytössä Pentaxin omien linssien vetovoima on ollut melkoinen.
Pienen kokeilun jälkeen 1980-luvun mystinen elektroniikka paljastui melko helppokäyttöiseksi, kunhan ymmärtää valokuvauksen ja kameratekniikan perusteet. Kompakti runko on tehty tarkasti niin, että se ei tuhlaa tilaa filmimekanismin ja linssibajonetin lisäksi. Pieni kahvakin on ruuvattu erillisenä lisäosana ajan tapaan, rungosta saisi puikulammankin. Ilmeisesti ammattilaisetkin innostuivat, sillä Pentax Super A valittiin Euroopassa vuoden kameraksi 1983, vaikka Super A itsessään ei ole niin tunnettu kuin Pentax ME Super tai lippulaiva MX.
Eräs ikimuistoisimpia Pentax Super A -hetkiä ei liity niinkään kuvaamiseen kuin tuhoutumattomaan kameraan. Itsenäisyyspäivänä joskus 2010-luvun taitteessa liukastuin kunnon pelletyyliin jäällä. Olkalaukku, jossa Pentax matkasi, heilahti minun ja maankamaran väliin, joten rysähdin Super A:n päälle koko mahdillani. Selkä oli kipeä toista viikkoa, kamerassa ei ollut jälkeäkään.
Nyt, syyskuussa 2026, Pentax kertoi lopettaneensa järjestelmäkameroiden valmistuksen toistaiseksi. Miten tässä näin kävi?
Pitkä historia lyhyesti
1919 perustettu Asahi Kogaku Goshi Kaisha sai alkunsa Tokion Toshiman kaupunginosaan paikalliseksi silmälasityöpajaksi. Toisen maailmansodan jälkihumussa tehdas hajautettiin, mutta se sai palata yhteen jo 1948, valmistaen muun muassa Konican ja Minoltan linssejä. Kunnianhimoa ei puuttunut, vaan tehdas julkisti oman Asahiflex-kameran 1952. 1957 Asahi sai hankittua Itä-Saksan VEB Zeiss Ikonilta Pentaxin nimioikeudet (pentaprisma + Contax). Asahi Pentaxista muodostuikin pitkäikäinen nimitys, tehtaan luopuessa Asahista vasta 2002, vaikka kameratuotteissa Pentaxilla oli aina prioriteetti.
2000-luvulle tultaessa digimurros osui huonoon hetkeen taloudellisesti ajateltuna ja Pentax joutui hakemaan tukea ja turvaa fuusiosta Hoyaan 2006. Sekavan yhdistymiskuvion jälkeen Pentaxin meidän kannalta mielenkiintoisin osa-alue, kamerabisnes, myytiin Ricohille 2011. 2013 nimi Pentax pudotettiin yhtiön nimestäkin, jolloin Ricoh jäi vallankahvaan.
Aina melkein
Oma kamerahistoriani alkaa kunnolla digimurroksesta, jolloin uusia kameroita ihmeteltiin tietokonelehtiä myöten. Pentaxit kisasivat aivan Canonin ja Nikonin kintereillä *ist-malleineen, mutta hyvistä ja aikaisin tuoduista innovaatioista huolimatta merkki ei oikein kyennyt iskemään, vaikka vihreällä nauhalla varustetut pannukakkulinssit ja kunnon sääsuojaus houkuttelivat. K-mallien kohdalla pieneksi ongelmaksi nousi näennäisesti ympäri karttaa poukkoileva mallinimistö, jossa ei koskaan tiennyt, mistä on seuraavaksi kyse.
Seuraavan kerran Pentax houkutteli kuvausharrastuksen kehityttyä, sillä keskikoon 645D ja 645Z osuivat herkulliseen saumaan, jossa keskaridigi kehittyi erityisesti hinnaltaan tolkullisemmaksi. Mutta vaikka Verkkokauppa.comin lasivitriinissä majaillut kamera lauloi seireenilauluaan, oli keskikoon digikin liian suuri ponnistus taloudellisesti muuhun elämäntilanteeseen nähden.
Samoihin aikoihin osui hilpeä, mutta hankala peilitön K-01. Edelleen K-bajonettia käyttävä kamera ei tarjonnut suurta kokohyötyä peilillisiin kameroihin verrattuna, mutta designista vastasi Marc Newson ja kameran julkaisuväreihin kuului jopa keltainen. Mustan eri sävyistä innostuneille kilpailijoille Pentax oli hurmaava vastalääke, vaikka K-01:n ergonomia jättikin ilmeisesti toivomisen varaa.
Ja oli Pentaxilla oma vastine Nikonin 1-sarjalle ja Canonin yllättävän pitkäikäiselle M-järjestelmälle, sillä Q-sarja koitti paketoida pienen kennon ja peilittömän kameran houkuttelevaan pakettiin. Kohtalo oli sama kuin muillakin.
Vielä kerran innostuin Pentaxista viime vuosina. K-3 Mark III ei ollut ilmeisesti pöllömpi kamera alun perinkään, joten siitä tehty Monochrome-versio vaikutti köyhän miehen Leica Monochromelta (joka puolestaan veisi sydämen lisäksi rahat jos olisi jotain vietävää). Valitettavasti tulokset eivät olleet aivan yhtä filmihenkisiä kuin moni toivoi.
Entäs sitten oikea filmi? Saisiko tarina ympyräpäätöksen, jossa filmi-Pentaxista päädytään vihdoin edes filmi-Pentaxiin? Valitettavasti ei. Vaikka päätös tuoda filmikamerat takaisin tuotantoon ja lainata sivu Nikonin kirjasta hakemalla vanhoja insinöörejä eläkkeeltä kertomaan miten asiat olivat filmiaikana aiheutti paljon positiivista julkisuutta, ei Pentax 17 pystynyt lunastamaan odotuksia. Aina melkein, mutta koskaan ei oikein. Ilmeisimmin alkuvaiheen puheista huolimatta Pentax 17 ei saa jatkoa, sillä pääinsinöörin lähtö ja puoliruutua kuvaavan 17:n vaisu menestys eivät antaneet syytä jatkaa.
Ehkä jonain päivänä tiemme vielä kohtaavat. Sitä odotellessa lienee syy tarkistaa paristot ja laittaa rulla filmiä Super A:n läpi. Mainitsinko jo, että kamera on tuhoutumaton? Ja lisäksi Pentaxilla on erikoinen tapa suosia melko makrokykyisiä 50 millin objektiiveja.
Avauskuva: Pentax Super A ja 50/2.8 Macro ”kittilinssi” syyskuussa 2026 kuvattuna iPhone 17 Prolla.
